http://instagram.com/safk_ari/
Kun syön, niin kuvaan
Trendikkäästi estetisoitu ruoka on poissa. Intentionani on ollut valita toisin. Kuvat kertovat poissaolosta. Kuvat ehdottavat vapautta jatkuvasta tarpeesta tallentaa hyvännäköistä elämää. Kaiken ei tarvitse esittää täydellisyyttä ja hallittavuutta. Kuvat haastavat pohtimaan suvaitsevaisuutta.
Ateriasta näkyy jälkiä. Jotakin on tapahtunut kuvan ulkopuolella. Tekijä eli ruokailija on poissa. Kuva houkuttelee kuvittelemaan millaisia nämä hetket ovat olleet. Jos nämä olisivat eräänlaisia päiväkirjamerkintöjä, millainen päähenkilön päivä on ollut.
Teos puhuttelee käyttämällä toistoa keinonaan. Katsoja alkaa lukea kaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Sama päivä ja hetki näyttää toistuvan loputtomassa kuvien virrassa. Millaisen yhteyden haluan muihin näiden kuvien avulla?